Norja eli norsk on Norjan julkisen elämän pääkieli. Se kuuluu pohjoisgermaanisiin kieliin ja on läheistä sukua tanskan ja ruotsin kanssa. Norjassa on kaksi virallista kirjoitusnormia: bokmål ja nynorsk. Molemmat ovat norjaa, ja koulut sekä julkiset instituutiot käyttävät niitä eri tavoin. Useimmat ihmiset käyttävät kirjoittaessaan bokmålia, kun taas nynorsk on erityisen tärkeä monilla läntisillä ja maaseutualueilla. Kirjoituskieli ei aina kerro, mistä ihminen on kotoisin tai mitä murretta hän puhuu. Norjassa on monia murteita, joita kutsutaan sanalla dialekter. Ääntäminen, sanasto, kielioppi ja puheen rytmi voivat vaihdella huomattavasti alueittain, ja ihmiset säilyttävät usein murteensa muuttaessaan tai esiintyessään julkisuudessa. Saamen kielet, kuten pohjoissaame, luulajansaame ja eteläsaame, ovat Norjan alkuperäiskansan kieliä. Niiden käyttö ja asema julkisuudessa ovat erityisen tärkeitä saamelaisyhteisöissä ja maan pohjoisosissa. Norjassa puhutaan myös muuttoliikkeen mukana tulleita kieliä, kuten puolaa, arabiaa, somalia, urdua ja monia muita. Monikielisissä perheissä voidaan käyttää yhtä kieltä kotona ja toista koulussa tai työssä. Englantia opetetaan yleisesti ja sitä ymmärretään laajalti, mutta norjan kieltä tarvitaan syvempään osallistumiseen paikallisiin ihmissuhteisiin, koulutukseen, työhön ja julkiseen tiedonvälitykseen. Aloittelijalle ymmärtäminen voi olla puhumista helpompaa. Norjassa kieli ilmaisee merkityksen lisäksi identiteettiä. Kysymys siitä, käyttääkö ihminen mieluiten bokmålia, nynorskia, murretta vai saamen kieltä, voi osoittaa kunnioitusta. On kuitenkin parasta käyttää ihmisen itsensä valitsemia nimityksiä.
Kieli Norjassa
Norjan pääkieli on norja, jota kirjoitetaan pääasiassa bokmål- tai nynorsk-muodossa ja puhutaan monina vahvoina murteina. Saamen kielillä on tärkeä alkuperäiskansan asema, ja englantia ymmärretään laajalti etenkin suuremmissa kaupungeissa. Tässä katsauksessa kerrotaan, miten kielet toimivat Norjassa ja miksi paikallinen puhe voi kuulostaa hyvin erilaiselta.
Tip
Opettele käytännön tilanteita varten yleiskielen normeja, mutta varaudu siihen, että paikallinen puhe kuulostaa erilaiselta kuin kurssimateriaalisi. Pidä bokmålia, nynorskia, murteita ja saamen kieliä Norjan kielimaiseman osina äläkä kilpailevina nimikkeinä.