Työsuhde (työsuhde) on kyseessä, kun henkilö tekee työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa vastaan. Tämä eroaa itsenäisestä yritystoiminnasta. Työsopimusta kutsutaan suomeksi työsopimukseksi (työsopimus). Se voidaan joskus tehdä suullisesti, mutta kirjallinen sopimus osoittaa sovitut ehdot paljon selvemmin. Työsuhde voi olla toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Toistaiseksi voimassa oleva työsuhde jatkuu, kunnes se päätetään lainmukaisesti, kun taas määräaikainen työsuhde päättyy sovittuna päivänä tai tapahtuman perusteella. Työ voi olla kokoaikaista, osa-aikaista, tilapäistä, kausiluonteista tai vuokratyötä. Pelkkä nimike ei poista työsuhteen perusturvaa. Sopimuksessa sovitaan tavallisesti osapuolista, tehtävistä, alkamispäivästä, työpaikasta, palkasta, työajasta, koeajasta, irtisanomisehdoista ja sovellettavasta työehtosopimuksesta. Myös muutokset on hyvä vahvistaa kirjallisesti. Työsuhteen alussa voidaan sopia koeajasta (koeaika). Sen aikana molemmat osapuolet voivat arvioida työsuhdetta, mutta se ei salli syrjiviä tai muuten epäasiallisia päätöksiä. Työsuhteen päättämiseen sovelletaan sääntöjä, jotka vaihtelevat sopimuksen ja päättämisen syyn mukaan. Irtisanoutuminen, irtisanominen, yhteinen sopimus ja määräaikaisuuden päättyminen ovat eri tilanteita. Työntekijän tulee saada palkkalaskelmat, ja hänen kannattaa säilyttää sopimukset, työaikakirjanpito, tiedot lomista ja tärkeät viestit. Asiakirjat auttavat selvittämään työsuhteeseen liittyviä väärinkäsityksiä.
Työsuhde Suomessa
Työsuhde Suomessa alkaa yleensä työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella. Työsopimus, lainsäädäntö ja mahdollinen työehtosopimus määrittävät yhdessä työn pääehdot.
Tip
Pidä työsopimusta käytännön karttana työhösi Suomessa. Älä luota pelkästään työhaastattelussa annettuihin lupauksiin, varsinkaan palkan, työajan, etätyön tai työsuhteen keston osalta.